lähinnä Saksassa ja Baltiassa romanttisen
juonen siivittämänä. Lopussa on kuitenkin
jakso, joka esittää ratsujääkärit suomalaisella
taistelutantereella. Kuvista ei kuitenkaan elo-
kuvan sankareita erotu. Jääkärimarssi ja risti-
kuvassa näkyvä jääkärilippu kuitenkin kerto-
vat, mistä on kysymys. Vihollistakaan ei ku-
vissa näy. Suomea vapautetaan, mutta kenel-
tä? Spektaakkeli lähinnä pyrkii unohtamaan
kansalliset ristiriidat.
ongelmattomana koko Suomen kansan arvo-
maailmana.
lukujen elokuvalliselle historiankirjoitukselle.
Esimerkiksi elokuvat Silja nuorena nukku-
nut (1956), 1918 mies ja hänen omatunton-
sa (1957), Mommilan veriteot (1973), Tuli-
pää (1980) ja Lunastus (1997) kuvaavat vä-
liinputoajayksilöitä, jotka eivät oikein kuulu
mihinkään yhteiskuntaluokkaan. Tällaisen mi-
litarismin vastadiskurssin avulla on voitu esit-
tää pasifistis-moralistisia näkemyksiä, joissa
on korostettu sodan mielettömyyttä ja sitä, et-
tei ongelmia voida ratkaista väkivallalla. Sa-
malla on voitu tavallaan olla puolueettomia,
kun sota kokonaisuutena on nähty yksilöiden
vaikutusmahdollisuuksien yläpuolella oleva-
na kohtalonomaisena hirviönä. Astetta rävä-
kämpään yksilökokemukseen törmätään Tero
Jartin Aapossa (1994), jossa yksinkertainen
renki humaltuu asetelman päälaelleen käänty-
misestä. Aapo ei jää sivustakatsojaksi, vaan
on väkivallan keskiössä tylyyn loppuun asti.
neen Täällä Pohjantähden alla (1968) lienee
ainoa elokuva, joka hakee kansalaissotaan
laajempaa perspektiiviä ja yhteiskunnallista
taustaa. Väinö Linnan alkuperäisteos pyrkii
ymmärtämään henkilöitään esittelemällä sekä
torppareiden että talonpoikien ja kirkkoher-
ran motiiveja. Kertoja on hyvin kaikkitietävä,
ja painottaa välillä lähes holhoavasti, että
henkilöt eivät pysty ajatuksissaan irtautumaan
luokkataustastaan, eivätkä ymmärtämään ta-
löitä holhotaan ehkä vähemmän, mutta tapah-
tumia sitäkin enemmän. Matti Kassilan kerto-
jan ääni selittää yhteiskuntaluokkien motiive-
ja ja esittää tekojen moraaliarvioita ehdotto-
maan, isälliseen tasapuolisuuteen tähdäten.
Elokuva on uranuurtava pyrkiessään syntee-
siin, eli näkemään sekä eri yhteiskuntaluokki-
en väliset ristiriidat, että yksilöiden kokemus-
ten ja poliittisen kokonaisuuden välisen yh-
teensopimattomuuden.
Lauri Törhösen ohjaama Raja 1918 keskittyy
taisteluiden jälkeiseen aikaan, kun nuoren
kansakunnan hallintoa ryhdytään rakenta-
maan. Pienen rajakylän yhteisössä vastak-
kainasettelu elää niin perheiden sisällä, kuin
Rajajoen molemmin puolin. Nuoren, ruotsin-
kielisen upseerin tehtävä rajanvetäjänä alkaa
vaikuttaa yhä absurdimmalta. Aku Louhimie-
hen Käskyssä taas valkoinen rivisotilas lähtee
saattamaan punaista naissotilasta kenttäoi-
keuden eteen. Yksilökokemus tuntuisi siis yhä
olevan se tapa jolla vaikeaa kansallista aihet-
ta lähestytään.
teiskunta. Hannu Salmi (toim.) Turku 1999.
<http://www.ennenjanyt.net/3-02/sotaelokuva.htm>.
6.9.2007.